3/03/2020

Keittiön pöytä: Kohtaamispaikka


Viime kesänä meillä oli pieni projekti. Hioimme ja maalasimme meille keittiönpöydän. Kivaa yhteistä puuhastelua ja lopputuloksena ihana ja kovassa käytössä ollut pöytä! (Eli Jani hioi ja sahasi, minä maalasin.)





Meidän pöytä on vähän omalaatuinen. Koska lakkausta ei tehty, on siihen jäänyt jo muutamat kahvikupin jäljet. Se on neljälle hengelle suunniteltu. Tuoleja on vain kaksi kappaletta, kaksi muuta saa istua jakkaroilla. Päädyt olivat ennen pyöreät, mutta sahasimme kulmat suoriksi. Tähän pöytään on nähty vaivaa, aikaa ja rakkautta, joten se tulee varmasti pysymään matkassa pitkään. Se kerkeää nähdä vielä paljon.

Tuosta pöydästä on tullut oikea kohtaamispaikka. Sen ääressä on kahviteltu, juhlittu synttäreitä. Syöty porkkanakakkua ja kuppikakkuja. Lounastettu. Joka sunnuntai siinä syödään yhdessä brunssi. Iltaisin siinä yleensä pelataan lautapelejä. Joskus saatan istua siinä syömässä mämmiä, lukemassa kirjaa ja ihastelemassa auringon viimeisiä säteitä. (mämmi on oikeasti hyvää!) Toisinaan teen sen ääressä töitä, toisinaan (hyvin usein) kissat nukkuvat siinä.



Pöytäliinakangas saatu yhteistyössä Pentikiltä.


Meidän pöydässä on Pentikin Omenankukka kankaasta ommeltu pöytäliina. Kaunis ja herkkä vesivärikuosi, jossa on ihania vaaleanpunaisia ja vihreitä sävyjä muistuttamassa siitä, että kevät on ihan kohta täällä. Tuo pytäliina on nähnyt myös paljon kaikkea. Viime kesänä se ja pari muuta tuosta kankaasta ommeltua liinaa pääsivät koristamaan pikkusiskon ylppäreiden tarjoilupöytiä. Ne kaksi muuta liinaa jäi äidille, ja tämä sopi hyvin meidän pöytään. 




Tämmöinen on meidän keittiön pöytä.

- Henna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti