10/29/2019

Kun suru tuli kylään

En tiedä, onko mitenkään mahdollista tiivistää kaikkia tunteita ja tapahtumia sanoiksi, tai kaikkea mitä mennyt vuosi on tuonut tullessaan. Jotkin asiat ovat vain niin isoja, että niitä ei pysty mitenkään kuvailemaan toiselle niin, että se toinen varmasti ymmärtäisi asioiden painon.

Alle kaksi viikkoa sitten oli sanottava heipat. Isän taistelu syöpää vastaan päättyi. Tuo taistelu alkoi keväällä, ja sen jälkeen kaikki on ollut tauolla ja pausella. Jos kysyisitte mitä keväällä, kesällä ja syksyllä on tapahtunut, niin ei mitään hajua. Nuo kolme on harmaantuneet muistissa olemattomiksi mönteiksi surun, pelon ja järkytyksen takia.


Arki on tällä hetkellä sitä mitä on. Työt ovat ihan minimissään. Koulussa käyn mitä sairastelulta kerkeän. Sairaalassa tulee oltua kerrasta kolmeen viikossa. Aivovammasta yritetään kuntouttaa siedettävämpi, ihottumaa tarkkaillaan, kivuille yritetään löytää selitystä, rannekanava-ahtaumaan helpotusta, migreeniin lääkitystä ja polvikin tulehtui. Ja sen lisäksi tässä on ollut jo kohta kuukauden flunssa, joka yltyi neljäksi eri tulehdukseksi ja antibioottikuuriksi.

Mutta on onneksi ollut myös jotain todella hyvää. Opiskelu. Viihdyn hyvin, opin paljon ja olen omalla alallani. Tulevaisuuteen on ilmestynyt aika selviä suunnitelmia työelämästä.

Että en minä tiedä miten paremmin tämän kaiken tiivistäisin. Mutta sen voin sanoa, että blogi herää pikkuhiljaa uniltaan ja saatte uutta luettavaa paljon tiuhempaan tahtiin. Ja ennen kaikkea uutta neulottavaa! Että palaillaan, ihan pian !

- Henna 

1 kommentti: