torstai 10. tammikuuta 2019

Asteen verran kevyempi jatko

Miten näitä nyt koskaan selittää mitenkään ja kenellekään. Näitä ideapuuskia, yhtäkkisiä oivalluksia ja niistä seuraavia spontaaneja asioita. Sitä, miten yhtäkkiä päätät leikata hiukset, miten huomaat kuuntelevasi musiikkia, mitä hetki sitten vielä vannoit vihaavasi. Tai miten päädyit aloittamaan bloggaamisen jossain toisella alustalla, ja poistamaan entiset tekstisi, kun et enää halunnut käyttää edellistä. Niin, miten niitä nyt kenellekään pystyy oikeasti selittämään.

 Mutta jos asiaa yrittäisi vähän avata, niin voisin sanoa vaikka sanat stressi, muutoksenhalu (onko se edes sana), nostalgia ja uusi alku. Mikä ei taas toisaalta ole alku, eikä uusi, mutta kuitenkin. Ehkä verrattavissa puhtaaseen paperiin tai kirjoituspöytään. Tai ehkä siihen, että jatkaa kuitenkin sen saman päiväkirjan kirjoittamista, mutta eri kynällä. Mistä näitä tietää.

Edellinen sivusto oli kokonaan itse itseni tekemä, ja se vaati ylläpitoa. Nykyinen ei vaadi niin paljoa, lähes ollenkaan, joten se sopii tähän elämäntilanteeseen hyvin, ellei jopa täydellisesti. Päätin nimittäin antaa itselleni nyt hiukan luvan ihan hengähtää, sillä ihan kaikkeahan ei tarvitse tehdä niin sataprosenttisesti, tai itse. Joskus voi mennä ennemmin sieltä, missä aita on vähän matalempi, ja ottaa vastaan valmista. Ja minä nyt päätin niin. Sillä kun teen sen päätöksen, niin tiedän, että sillä tavalla omaa aikaa ja energiaa säästyy johonkin tärkeämpään.


Siispä, toivotan itseni tervetulleeksi takaisin tänne, puhtaalle paperille, tutulle ja turvalliselle polulle, josta matka taas jatkuu eteenpäin, hiukan keveämmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti