Ruutujoustinvillasukat

Myös toinen tänä vuonna valmistunut käsityö on villasukat.











Minulla on tällä hetkellä kolme lemppareista lemppareinta väriä neulonnassa, jotka kyllä viehättävät muutenkin; Metsänvihreä, tiilenpunainen ja ihan se perus harmaa. On niin huvittavaa, miten vielä pari kuukautta sitten pyörittelin metsänvihreää lankakerää hyppysissäni ja mietin, että mitä tästä muka tekisi, en minä tästä pidä. Ja nyt, viimeisimpänä tekonani vuonna 2018 ostin tuota samaista lankaa kuutisen kerää alennuksista, tarkoituksena neuloa niistä ensimmäinen villapaitani! Koska nyt minä niin rakastan sitä väriä! Aina niin hassu, ailahtelevainen mieleni. 


Palatakseni takaisin näihin sukkiin, numero 2 tänä vuonna valmistuneet, harmaat perusvillasukat. Mutta koska minä olen minä, ja mielelläni tekisin aina jotain uutta, jotain muuta kuin ihan täysin perusperus villasukkia, niin näissäkin on joustin korvattu uudella variaatiolla. Itse en muista, mistä olen aikoinaan tähän joustimeen törmännyt, mutta se iskostui hyvin mieleen, ja jaan sen nyt teillekin.


 

Ruutujoustin:




Neulo 2o2n kolme kierrosta
Neulo pelkkää oikeaa kolme kierrosta




Ja näitä toistetaan niin kauan, kuin haluaa. Itse tein näin varren, ja kantapään jälkeen jatkoin sillä myös  jalkapöydän osaa, mutta en ihan loppuun asti! Hiukan ennen varpaita ja loppukavennuksia tein sileää.




Jos joku tietää tämän joustimen oikean nimen, niin kuulisin sen mielelläni. Siihen asti kutsun tätä ruutujoustimeksi. 

Kumparesukat

Jos olit entisen blogini lukija, nämä sukat saattavat näyttää tutuilta, sillä nämä kumparesukat kerkesin esitellä vielä vanhalla alustalla.



Kyseessä on siis Sukkalaatikko 2019 -haasteeseen neulomani ensimmäiset sukat, joiden varsin on tiilenpunaista kumparetta, ja teräosa ihan vain sileää, harmaata. Ja jos Sukkalaatikko 2019 kuulostaa vielä etäiseltä ja oudolta, niin kerron sinulle, mikä se on.

Sukkalaatikko 2019 on haaste, jossa neulotaan vuoden aikana 12 paria sukkia laatikkoon, joko itselle tai lahjaksi. Vuoden lopussa tuon laatikon voi ottaa itselleen ja sukat käyttöön, tai sen voi lahjoittaa eteenpäin. Itse ajattelin antaa sukat eteenpäin, enkä ottaa itselle, sillä jostain kumman syystä niitä villasukkia on itselläni enemmän kuin tarpeeksi. 

Nämä ovat siis ensimmäiset, 1/12, jotka pääsevät tuohon haasteeseen. 

Sukkien varsi on kumpareneuletta, satutko tietämään miten sitä tehdään? Kaava on hyvin yksinkertainen.

Luo kuudella jaollinen määrä silmukoita. 

Neulo 3o 3n 5 kierrosta
neulo kaikki oikein 5 kierrosta
neulo 3n 3o 5 kierrosta
neulo kaikki oikein 5 kierrosta 

Ja toista tätä niin kauan, että varsi on halutun mittainen. Ja tätähän voi jatkaa myös sukan pääliosassa, jalkapöydän kohdilla. Jos teet raitoja kumpareisiin, niin vaihda langan väri aina kierroksilla, missä neulotaan pelkkää oikeaa, niin vaihtokohdasta tulee siisti.



Itse tykkään kovasti tehdä kumpareita. Olen tehnyt niitä niin sukkiin, kuin lapasiinkin. Ja tulen varmasti jatkossakin tekemään. Hyvää vaihtelua normaalille joustinneuleelle, ja niin kaunis lopputulos! 

Oletko sinä tehnyt kumpareneuletta?

Hyvää viikonloppua juuri sinulle, ja tervetuloa uudelle sivustolle! ♥️

- Henna 

Asteen verran kevyempi jatko

Miten näitä nyt koskaan selittää mitenkään ja kenellekään. Näitä ideapuuskia, yhtäkkisiä oivalluksia ja niistä seuraavia spontaaneja asioita. Sitä, miten yhtäkkiä päätät leikata hiukset, miten huomaat kuuntelevasi musiikkia, mitä hetki sitten vielä vannoit vihaavasi. Tai miten päädyit aloittamaan bloggaamisen jossain toisella alustalla, ja poistamaan entiset tekstisi, kun et enää halunnut käyttää edellistä. Niin, miten niitä nyt kenellekään pystyy oikeasti selittämään.

 Mutta jos asiaa yrittäisi vähän avata, niin voisin sanoa vaikka sanat stressi, muutoksenhalu (onko se edes sana), nostalgia ja uusi alku. Mikä ei taas toisaalta ole alku, eikä uusi, mutta kuitenkin. Ehkä verrattavissa puhtaaseen paperiin tai kirjoituspöytään. Tai ehkä siihen, että jatkaa kuitenkin sen saman päiväkirjan kirjoittamista, mutta eri kynällä. Mistä näitä tietää.

Edellinen sivusto oli kokonaan itse itseni tekemä, ja se vaati ylläpitoa. Nykyinen ei vaadi niin paljoa, lähes ollenkaan, joten se sopii tähän elämäntilanteeseen hyvin, ellei jopa täydellisesti. Päätin nimittäin antaa itselleni nyt hiukan luvan ihan hengähtää, sillä ihan kaikkeahan ei tarvitse tehdä niin sataprosenttisesti, tai itse. Joskus voi mennä ennemmin sieltä, missä aita on vähän matalempi, ja ottaa vastaan valmista. Ja minä nyt päätin niin. Sillä kun teen sen päätöksen, niin tiedän, että sillä tavalla omaa aikaa ja energiaa säästyy johonkin tärkeämpään.


Siispä, toivotan itseni tervetulleeksi takaisin tänne, puhtaalle paperille, tutulle ja turvalliselle polulle, josta matka taas jatkuu eteenpäin, hiukan keveämmin.

Ruutujoustinvillasukat